torstai 20. lokakuuta 2011

Sienestämässä

Olen auttamaton tumpelo sienimetsässä. Tunnistan varmuudella vain kärpässienen. Otinkin siis ystäväni mukaan ja kävimme lähimetsässä. Tarkoituksena oli kerätä vain värjäyssieniä, mutta sattumalta löysimme myös muutaman suppilovahveron sekä yhden komean kanttarellin (näistä lisää kirjoituksen lopussa).
Ilma oli kaunis, vaikka juuri ennen metsäänlähtöä oli tullut reipas raekuuro. Meidän metsässä ollessamme ei sateesta kuitenkaan ollut tietoakaan (no, metsä nyt oli vähän märkä ja ystäväni kasteli peppunsa mättäälle istahdettuaan).



Minä en tosiaan sienistä mitään ymmärrä, mutta ystäväni on haka tunnistamisessa. Löysimme kaikenmoista enemmän tai vähemmän myrkyllistä ja värjäävää: 
Suomuorakas
Kelta- ja jotain seitikkejä
Verihelttaseitikkejä
Ladoin sienet sanomalehdille ja kiikutin työhuoneeseeni. Niistä lähti aika kuvottava katku. Mietin, miten ihmeellä saan ne nopeasti kuivaksi. En kuitenkaan ehtinyt perehtymään asiaan tarkemmin, koska seuraava päivä oli työpäivä ja samoin sitä seuraava ja sitten olikin jo messut ja kiirettä riitti... Ja sienet haisivat työhuoneessa. Kävin välillä kurkkimassa ja kääntelemässä niitä ja hämmästyksekseni ne kuivuivat yllättävän nopeasti hieman viileähkössä työhuoneessani, jossa oli myös ilmeisen hyvä ilmastointi. Vielä ne lepäävät sanomalehdillä, mutta saatanpa huomenissa kerätä ne kippoon. Tulee kissojenkin kannalta turvallisempi olo. 

Siitä, miten ja milloin ehdin kokeilla värjäämistä (taidan tarvita sieniä vielä hieman lisää) onkin sitten jo toinen juttu. Mutta koska tämä ei ollutkaan tämän vaikeampaa, uskaltaudun varmasti yksiksenikin vielä metsään etsimään seitikkejä. Niiden poimimisessa ei ole niin väliä, jos siellä sattuu joku herkku oleman mukana, väripadassa siitä mitään haittaa tuskin ole. Toisin käy, jos herkkuruokaan eksyy myrkky... 

Herkkuleivät
Koska luotan ystävääni ja melkein itsekin tunnistan suppilovahveron, uskalsin tehdä herkkuleipiä. Ja kyllä, nämä sienet olivat eri pussissa kuin seitikit ja ne myös kerättiin eri kädellä (turvallisuus ennen kaikkea!).

Koska kaapeistamme ei juuri mitään ikinä löydy, keräsin sen, mitä sieltä löytyi: paprikaa ja sipulia, ne sienet tietty.

Paistoin pannulla öljymargariiniseoksessa (ei ollut voita). Koska näytti vähän köyhältä, lisäsin ruokakermaa ja keitin kokoon aikas kauan. Saattaa olla, että seoksessa oli jotain muutakin (mausteina suola ja mustapippuri), mutta ei nyt ainakaan tule mieleen.

Kippasin ruisleiville, lisäsin juustoa päälle sen verran kuin sitä oli ja viskasin uuniin.

Namnamnam. Maistui herkulliselta vielä seuraavanakin päivänä kylmänä eväänä.


Ei kommentteja: